Kulttuurituottaja Belinda Nieminen ViestinnÀn kurssi
Olen toisen
vuoden kulttuurituotannon opiskelija Humanistisesta ammattikorkeakoulusta ja
olen työni vuoksi asunut kolmasosan vuodesta Italiassa, Milanossa viimeiset
neljÀ vuotta. Italia on lÀhellÀ sydÀntÀni, ei vain pelkÀstÀÀn sen takia, ettÀ
siellÀ on parempi sÀÀ kuin Suomessa ja koska siellÀ valmistetaan maistuvia
pasta-annoksia, vaan myös siksi, ettÀ saan pÀivittÀin todistaa mitÀ
hauskempia tilanteita paikallisten kanssa. Vaikka me suomalaiset ja
italialaiset olemme molemmat kotoisin Euroopasta, on pakko myöntÀÀ, ettÀ Pohjolan
ja etelÀn asukkien vÀlillÀ on eroa kuin yöllÀ ja pÀivÀllÀ. Millaisia
kulttuurieroja vÀlillÀmme sitten onkaan?
ViestintÀ
ViestintÀ on
ihmisten vÀlistÀ kommunikaatiota, joka tapahtuu lÀhettÀjÀltÀ vastaanottajalle.
Tyypillinen viestintÀtilanne tapahtuu Suomessa yleensÀ niin, ettÀ vÀhÀsanainen
suomalainen varovaisesti vilkaisee vastaantulevaa tuttuaan sanaakaan
sanomatta – ehkĂ€ ystĂ€vĂ€n tullessa vastaan sanoo varovaisen hei. Suomalaiset
eivÀt harrasta smalltalkia tuntemattomien kanssa, koska mitÀpÀ sitÀ aikaa
ja energiaa tuhlaamaan vieraisiin ihmisiin. Italiassa taas sanotaan ciao
eli terve jokaiselle vastaantulevalle tutulle, puolitutulle, naapurille
ja jopa heidÀn sukulaisille tai ihan tuntemattomille ihmisille,
esimerkiksi lenkkipoluilla ja asuinyhtiöissÀ. Italialaiset pitÀvÀt puhumisesta
ja jos suomalainen on heidÀn seurassaan pitkÀÀn hiljaa, tulee joku
todennĂ€köisesti kysyneeksi ”Tutto bene?” eli ”Onko kaikki hyvin?”
MitÀ tulee tervehtimiseen,
suomalaisen matkustajan on hyvÀ varautua poskisuudelmiin (baci) kÀttelemisen
sijaan. NiitÀ harrastetaan tervehtiessÀ ystÀviÀ, sukulaisia tai uusia
tuttavuuksia – ja myös lĂ€htiessĂ€. Muiskauttelu voi tuntua jĂ€nnittĂ€vĂ€ltĂ€
kosketusaroille suomalaisille, mutta kyllÀ siihen lopulta tottuu.
Vuorovaikutus
Vuorovaikutus
on toimintaa, jossa ihmiset yhdessÀ tuottavat, jakavat ja tulkitsevat
merkityksiÀ (Gerlander & Poutiainen 2009, 82). Italialaiset pitÀvÀt
vuorovaikuttamisesta – ehkĂ€ vĂ€hĂ€n liikaakin. HeillĂ€ on tapana nimittĂ€in
tulla hyvinkin lÀhelle ja jakaa kosketuksia herkÀsti. Ei ole epÀtyypillistÀ
italialaisille esimerkiksi seistÀ lÀhellÀ tuntemattomia ihmisiÀ vaikkapa
kassajonossa, vinkata silmÀÀ puolivahingossa tai tulla
yllÀtysvierailulle kotiin. Suomalainen pelÀstyisi vastaavanlaisissa tilanteissa
nopeasti ja tuntisi olonsa epÀmukavaksi, sillÀ onhan oman tilan ja
yksityisyyden kunnioittaminen kaikista tÀrkeintÀ!
KĂ€siliikkeet
hallussa
Italialaisilla
on myös tapana puhua kovaan ÀÀneen, jopa aggressiivisesti ja runsaasti kÀsillÀ elehtien
– joskus vaikuttaen siltĂ€, ettĂ€ osapuolilla on pahempikin vĂ€ittely meneillÀÀn.
YleensÀ kyseessÀ on kuitenkin vain normaali keskustelu italialaisten vÀlillÀ.
Suomalaiset tuntuvat kummallisen rauhallisilta ja hiljaisilta sen jÀlkeen, kun
on viettÀnyt aikaa italialaisten kanssa.
Ruoka
Italialaiset
ovat hyvin ylpeitĂ€ keittiöstÀÀn – niin ylpeitĂ€ nimittĂ€in, ettĂ€ heidĂ€n mielestĂ€nsĂ€
se on maailman paras. Italialaiset myös rakastavat syömistÀ, tai no, ei
niin syömistÀ, mutta sosiaalisten menojen liittÀmistÀ ruoan ja juoman
ÀÀrelle. Aamupala ei ole kuitenkaan niin tÀrkeÀ juttu, ehkÀ pieni biscottino
eli pikkukeksi ja espressokahvi pÀivÀn kÀynnistÀmiseksi. Italialaiset
lounastavat sen sijaan usein yhdessÀ vÀhintÀÀn pitkÀn tunnin viinilasin
ÀÀrellÀ työkavereidensa kanssa, lÀhtevÀt aperitiiville eli
drinkeille ja snackseille seitsemÀltÀ ja sen jÀlkeen vielÀ dinnerille
yhdeksÀltÀ. YhtÀkkiÀ ruoan ja juoman ÀÀrellÀ onkin kulunut koko ilta ja
keskustelulle ei tule loppua, koska ruoan ÀÀrellÀ on puhuttu monta tuntia
pÀivÀn kuulumisia, uusia juoruja sekÀ mitÀ sitÀ seuraavana pÀivÀnÀ tapahtuu.
NÀitÀ aperitiiveja ja dinnereitÀ tapahtuu kaiken lisÀksi monta kertaa viikossa
pÀivÀstÀ riippumatta. TÀmÀhÀn on suomalaisen kauhistus, koska ruokahan kuuluu
syödÀ hiljaa, yksin ja mahdollisimman nopeasti, jonka jÀlkeen kÀydÀÀn ehkÀ puolen
tunnin keskustelu ja sitten onkin aika lÀhteÀ tekemÀÀn jo omia iltajuttuja.
Onko
pakko olla muiden kanssa?
Italialaiset
eivĂ€t syö yksin – jos
menet ravintolaan istumaan yksin, tulee tarjoilija todennÀköisesti kysymÀÀn,
onko kaikki hyvin tai alkaa hÀn juttelemaan sinulle niitÀ nÀitÀ varmistaen, ettet
koe oloasi yksinÀiseksi. Ai niin, ÀlÀkÀ tee sitÀ virhettÀ, ettÀ lÀhdet keskipÀivÀllÀ
kahvilaan toiveissasi opiskella tai tehdÀ töitÀ siellÀ omassa hiljaisuudessa
etĂ€nĂ€ – ei sellaista hiljaista kahvilaa ole olemassa siihen aikaan eikĂ€ kyllĂ€
muutenkaan.
Un
cappuccino, per favore!
Muistathan myös, ettĂ€ cappuccinoa ei saa juoda lounasajan jĂ€lkeen eikĂ€ kahvia missÀÀn nimessĂ€ ottaa pöytÀÀn samaan aikaan ruoan kanssa. TodennĂ€köisesti saat vain kummastuneita katseita tai tyhmĂ€n turistin leiman. ĂlĂ€kĂ€ missÀÀn nimessĂ€ sano coffee halutessasi suomalaisten suosimaa suodatinkahvia, koska italialaisille kahvi tarkoittaa vahvaa espressoshottia. Voit sanoa caffĂš americano mikĂ€li vesilitku miellyttÀÀ espresson sijaan.
Ajan
kÀsite
Aina
myöhÀssÀ
TÀsmÀllisenÀ
suomalaisena on ollut hyvin vaikea sopeutua italialaisten kÀsitykseen ajasta.
Jos tapaaminen on sovittu kuudelta illalla, on parempi, ettei koskaan saavu
paikalle silloin ja vielÀ vÀhemmÀn minuutilleen ajoissa. Italialaiset
tulevat paikalle todennÀköisesti puoli tuntia myöhÀssÀ, miksei tunninkin
tilanteesta riippuen. Saan usein odotella italialaisia ystÀviÀni ja nÀprÀtÀ
puhelintani, koska he eivÀt ole koskaan ajoissa.
Voitteko
olla vÀhÀn tehokkaampia?
Asiat
tehdÀÀn verkkaisesti
ja työssÀni joudun usein pyörittelemÀÀn silmiÀni, koska asioita ei vain
yksinkertaisesti tehdÀ tehokkaasti ja jÀrjestelmÀllisesti vaan aina vÀhÀn sinne
pÀin. Jatkuvaan odotteluun ja epÀjÀrjestelmÀllisyyteen on hyvÀ tottua
tai muuten saa turhaan kiristellÀ hermojaan. Kaupan kassalla paikalliset Marcot
ja Annalisat vaihtavat pÀivÀn kuulumisia kassatÀdin kanssa ja edellÀ odottava
asiakas saa odottaa tovin pidempÀÀn, kun tuotteet liukuvat hihnalla hiljalleen eteenpÀin.
Kadulla edellÀ kÀvelevÀt laahustavat ja työpaikalla työtehtÀvÀt jÀÀvÀt yhtÀkkiÀ
puolitiehen, koska pomo pÀÀttÀÀ vaihtaa työtehtÀvÀsi kesken kaiken. Ei kannata
odottaa asioiden hoituvan vauhdikkaasti ja jÀrjestelmÀllisesti vaan vetÀÀ syvÀÀn
henkeÀ ja laskea kymmeneen!
Kuka syö
dinnerin yhdeksÀltÀ ja aloittaa bileet aamuyöllÀ?
No
italialaiset tietysti! Italialaisilla on tapana venyttÀÀ pÀivÀÀ pitkÀlle
iltaan. Illallinen alkaa yleensÀ vasta myöhÀÀn illalla yhdeksÀltÀ ja jos
lÀhdetÀÀn juhlimaan klubille, bileet alkavat vasta noin yhden tai kahden aikaa
yöllÀ ja jatkuvat aamuun asti. Suomalaisena sitÀ alkaa vÀsyttÀÀ helposti jo
siihen aikaan, kun Italiassa juhlat alkavat. Toisaalta pÀivÀllisen syöminen
viideltÀ suomalaiseen tapaan kuulostaa aika erikoiselta tavalta sen jÀlkeen,
kun on tottunut etelÀn meininkiin.
Muita
havaintoja
Tulisia
tunteita
Italiassa
ollessa olen huomannut, ettÀ italialaiset ovat hyvin tunnerikkaita ihmisiÀ.
Tunteita ei peitellÀ olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia ja ne
nĂ€ytetÀÀn vahvasti. Jos jostakin pidetÀÀn, se sanotaan kyllĂ€ ÀÀneen – ja jos syntyy
riita, sen kuulee kauas asti. Yleisesti italialaiset ovat aika iloisia ihmisiÀ
ja he hymyilevĂ€t paljon – toisin kuin suomalaiset, jotka pelkÀÀvĂ€t hymyn johtavan
keskusteluun tuntemattoman ihmisen kanssa.
YhdessÀ
vai erikseen?
Italialaiset
ovat myös yhteisöllisempiÀ kuin suomalaiset: usein isovanhempia ja muita sukulaisia tavataan
paljon sÀÀnnöllisemmin kuin suomalaisessa kulttuurissa. YhteisöllistÀ toimintaa
jÀrjestetÀÀn paljon naapurustoissa ja naapurit toimivat monille turvaverkkoina,
joilta voi kysyÀ vaikkapa puuttuvaa kahvipakettia keskellÀ pÀivÀÀ. YstÀvÀt ja
ihmissuhdeverkostot saavat ihan erilaisen merkityksen Italiassa, ja yksin
oleminen ja yksinÀisyys ovat kuin sairauksia, joita kenenkÀÀn ei pitÀisi kokea.
Suomessa taas omaa aikaa arvostetaan ja jopa vaalitaan pattereiden
lataamiseksi. Italialaiset lataavat niitÀ muiden ihmisten seurassa!
Loppusanat
Italia on
siis paikka, jossa puhetta ja sosiaalisia menoja riittÀÀ, cappuccinoa ei juoda
keskipÀivÀn jÀlkeen ja jossa hiljaisuutta sekÀ yksinoloa pidetÀÀn omituisena. Pohjolasta
tuleva suomalainen onkin kuin vaalea kummajainen, jolle voi aluksi olla
vaikea sopeutua Italian menoon ja poskisuudelmiin. Loppujen lopuksi
suomalainenkin voi tottua tÀhÀn aurinkoiseen ja lÀheisyyttÀ korostavaan
kulttuuriin, mikÀ yleensÀ vaatii vÀhÀn aikaa tai pari lasillista viiniÀ.
Kiitos, kun
luit tĂ€mĂ€n postauksen – toivottavasti se antaa teille kaikille vĂ€hĂ€n nĂ€kökulmaa
Suomen ja Italian kulttuurieroista. Kiitos ja nÀkemisiin!
Grazie e ci vediamo!
LĂ€hteet
Gerlander, Maija ja Poutiainen, Saila 2009. Puhe
sosiaalisena toiminta. Teoksessa Olli Aaltonen & Reijo Aulanko & Antti
Iivonen & Anu Klippi & Martti Vainio (toim.). Puhuva ihminen: puhetieteiden perusteet.
Helsinki: Otava